Venla Aakko on monipuolinen kulttuurin ja luovan alan ammattilainen. Viimeiset kymmenen vuotta Aakko on toiminut TV-sarjojen ja elokuvien käsikirjoittajana.
Aakko kertoo, että työurat luovilla aloilla ovat pirstaleisia ja elanto täytyy usein hakea monista lähteistä.
Ennakkoluulottomuus ja rohkeus ottaa riskejä ovat vieneet kuitenkin pitkälle. Aakon käsikirjoittama Kaikki synnit -sarja palkittiin Göteborgin elokuvajuhlilla parhaasta pohjoismaisen draaman käsikirjoituksesta.
“Muistan ne pelot, mitä minulla oli, kun valmistuin maisteriksi, että mitä tässä oli järkeä. Niin vain on löytynyt töitä, kun on syttynyt asioista ja lähtenyt tekemään”, Aakko rohkaisee.
Työ kulttuurin parissa ja luovilla aloilla vaatii jatkuvaa epävarmuuden sietämistä. Venla Aakon tie palkituksi fiktion kirjoittajaksi on ollut monipolvinen.
“Ihan pienenä sanoin, että minusta tulee kirjailija tai lähetyssaarnaaja. Olen nykyisin agnostikko, ellen ateisti, mutta lapsena lähetyssaarnaajahaave tuntui jännittävältä”, Aakko kertoo hymyillen.
Aakko alkoi kirjoittaa fiktiota pöytälaatikkoon jo hyvin varhain, ja se on pysynyt mukana myös muiden töiden rinnalla.
“Fiktio on tavallaan ollut tavoite, mutta se on kuplinut siellä pinnan alla. Siitä tuli totta, kun olin palannut etelästä Oulun seudulle. Sille löytyi aikaa sitten, kun aloin sitä raivata.”
Aakon lapsuuden ystävä, elokuvaohjaaja Mika Ronkainen innostui Aakon luovan kirjoittamisen kurssilla kirjoittamasta tekstistä. Ronkaisella oli tarve siirtyä dokumenttielokuvista fiktion puolelle ja Aakolla vastaavasti journalismista fiktion kirjoittamiseen.
“Se sattui sopivaan aikaan meille molemmille ja aloimme tehdä töitä yhdessä.”
- Oululainen käsikirjoittaja ja monipuolinen kulttuurialan ammattilainen.
- Valmistui Oulun yliopistosta kirjallisuudentutkimuksen maisteriksi 1998. Sivuaineina suomen kieli, kulttuurin kansainväliset projektit, yleinen kielitiede ja puheoppi.
- Työskennellyt Oulun ylioppilaslehden päätoimittajana sekä toimittajana ja tuottajana useissa eri julkaisuissa.
- Kaikki synnit -sarja palkittiin parhaasta pohjoismaisesta TV-draaman käsikirjoituksesta Göteborgin elokuvajuhlilla 2019.
- Aakon ja Ronkaisen käsikirjoittama uusi mini-tv-sarja Elisa Viihteelle kuvataan ja julkaistaan tänä vuonna.
- Työn alla on myös Maa on syntinen laulu -elokuvakäsikirjoitus Solar Filmsille.
Tarinankertoja pienestä lähtien
Lukeminen ja kirjoittaminen ovat olleet Aakolle varhaisesta lapsuudesta lähtien tärkeitä. Sanojen taika kiehtoi introverttia tyttöä.
“Olen ihan geneettisesti hirvittävän aamuvirkku, ja heräsimme pieninä veljeni kanssa aina neljältä. Äiti jossain vaiheessa kyllästyi aamuherätyksiin ja osti minulle aapisen. Opin ennen kouluikää lukemaan ja pian olin lukenut Haapaveden kirjaston lastenosaston kirjat läpi”, Aakko muistelee.
Kirjat ja runot tekivät häneen vaikutuksen. Etenkin Peppi Pitkätossu oli kiehtova lapsen fantasia, vaikka sitä nykyisin paljon kyseenalaistetaan. Peppi Pitkätossu on pieni ja pystyvä lapsi, jolla oli oma talo ja kaikki resurssit.
Naapurissa oli myös mahtava esikuva, kirjailija Hilkka Merikallio. Hän keräsi ja tutki Matti Viinamaan runoutta. Viina-Matti oli originelli kansanrunoilija, ja hänet tunnettiin mekkoon pukeutuvana pilkkarunojen tekijänä.
“Jo pienenä tuli kosketuskohtia siihen, että joku voi ansaita kirjottamalla elantonsa.”
Maisteriksi Oulun yliopistosta
Aakolla oli haaveena teatteriala ja dramaturgian opinnot. Kun muutto pääkaupunkiin ei toteutunut, hän päätti hakea Oulun yliopistoon.
“Kaksikymppisenä iski, että pakkohan mun on päästä johonkin opiskelemaan. Tuntui, että elämä juoksee kauheata vauhtia, minulla ei ole paikkaa ja jään kavereista jälkeen. Oulun pääsykokeisiin pänttäsin niin, että osasin pääsykoekirjat etu- ja takaperin”, Aakko nauraa.
Ensimmäinen tietoinen riskinotto uralla oli, että hän vaihtoi kirjallisuudentutkimuksen pääaineeksi, sillä hän ei halunnut opettajaksi. Aakko kertoo, että se oli hyvä valinta.
Opinnot Oulussa olivat hänelle antoisia ja tärkeitä. Analyyttisellä lukemisella ja akateemisella keskustelulla on ollut valtava merkitys uran kannalta.
“Olen myöhemmin ajatellut, että kiinnostavia sivuaineita olisi voinut ottaa enemmänkin. Aloin kuitenkin tehdä toimittajan hommia jo opiskeluaikana, ja kaikelle ei jäänyt aikaa.”
Opiskelijaelämää kampuksen ulkopuolella Aakko vietti läheisten ystäviensä kanssa muun muassa silloin opiskelijoiden suosimissa Rauhalassa ja Haarikassa. Ainejärjestötoiminta ei häntä kiinnostanut.
“Haalareita en hommannut koskaan, se oli minusta ihan sietämätön ajatus”, Aakko kertoo huvittuneena.
Nälkälakkoon journalismin puolesta
Aakon toimiessa Oulun ylioppilaslehden päätoimittajana hän uudisti julkaisua ja perusti yhden ensimmäistä suomalaisista ylioppilaslehtien verkkojulkaisuista. Ensimmäiset sivut koodattiin ihan käsipelillä verkkoon.
“Se enteili jo tätä aikaa, kun ollaan pääasiassa digitaalisessa ympäristössä. Olimme sillä tavalla pioneereja.”
Ylioppilaslehti ilmestyi tuohon aikaan kahden viikon välein paperilehtenä, mutta resursseista oli silloinkin vääntöä.
“Minullahan oli silloin gonzo-journalistinen tempaus, että olin nälkälakossa ylioppilaslehden resurssien puolesta. Oli tarkoitus testata, miten tällainen provokaatio toimii siinä ympäristössä. Luultavasti ei saatu yhtään enempää rahaa”, Aakko nauraa.
Ylioppilaslehden jälkeen journalistin työ jatkui muun muassa Kalevassa ja Sanoma Median aikakauslehdissä.
Ainaista oppimista ja epävarmuutta
Ammatin vaihtaminen vaatii riskien ottamista ja uuden opettelua. Jatkuvalla kouluttautumisella ja oppimisella on Aakolle valtava merkitys. Hänelle tärkeää on myös työssä oppiminen.
“Tarinankerronnan välineet uudistuvat koko ajan. Tekoälyyn liittyvä kehitys ja keskustelu ovat elokuva-alalla kiihkeitä. Omaa osaamista pitää tavalla tai toisella päivittää koko ajan.”
Luovilla aloilla vallitseva ilmapiiri ja sitä kautta resurssit tuovat epävarmuutta.
“Kulttuuri käsitetään usein korkeakulttuurina, vaikka kulttuuria on kaikki, sekin mitä me syömme tai mitä kieltä puhumme. Asetetaan kulttuuri vastakkain muiden toimintojen kanssa, että nyt tehdään turhaa veronmaksajien rahoilla”, Aakko huokaa.
Viime vuosina kulttuurin- ja taiteentekijöiden asema on selkeästi heikentynyt. TV- ja elokuva-alalla tuotantomäärät ovat romahtaneet ja monet erikoisosaajat ovat vaihtaneet alaa.
“Huippuosaajia on lähtenyt esimerkiksi lähihoitajiksi. Se on toki hyvä ja arvokas ammatti, mutta jos tilanne muuttuu paremmaksi, mistä silloin löydetään osaajat.”
On tutkittu, että elokuva-alalle sijoitettu euro tulee takaisin moninkertaisena. Tutkimustuloksista ei välitetä tai ratkaisuja tehdään ideologisista syistä.
“On surkeaa, että valtio niistää lypsylehmästään”, Aakko kummastelee.
Kaikesta huolimatta hyviäkin asioita tapahtuu. Kulttuuripääkaupunkivuosi tuo paljon eloa Ouluun. Aakkoa harmittaa, että osa tapahtumista on niin kalliita, että ne eivät ole kaikkien saavutettavissa. Hän odottaa kuitenkin hyvillä mielin kulttuurivuoden vaikutusta kaupungin ilmapiiriin ja elinvoimaan.
“Avajaisjuhlissa tuli onnellinen olo. Minua liikutti erityisesti se, että meitä oli yleisössä niin paljon.”
Venla Aakon vinkkejä urasta luovalla alalla haaveleville
Kulttuurin arvostus on heikentynyt monilla tahoilla. Rahoitusta on leikattu ja suuri osa kulttuuritoimituksista on lakkautettu. Oman polun löytäminen voi olla haastavaa, mutta unelmia kannattaa seurata ja ajat myös muuttuvat. Menestyneen ammattilaisen ajatuksista voi olla apua, jos luovat alat kiinnostavat, mutta silti epäilyttää.
- Älä hämäänny siitä puheesta, että taide on palvelun roolissa tai sillä on vain rahassa mitattava arvo. Taide on itseisarvo. Mitä me puolustamme, jos meillä ei omaa kulttuuria, alkuvoimaista taidetta ja äidinkieltä.
- Ainoastaan riskejä ottamalla voimme pitää liekkiä yllä. Älä ole liian varovainen.
- Anna intohimon ja uteliaisuuden viedä. Jokaisen pitäisi kuunnella, mikä kutsuu, innostaa ja kiinnostaa sekä mitä pitää tutkia. Löydettyjä ristiriitoja kohti menemällä syntyy ne kristallinkirkkaat ideat.
- Rakkaus ja perehtyneisyys lajiin on tärkeää. Kannattaa harjoitella ja lukea paljon.
- Yhteistyökumppaneiden etsiminen on oleellista. Ajatus yksin pärjäämisestä ei aina toimi. Esimerkiksi elokuva-ala on ryhmätyötä. On myös tärkeää altistaa omat ideat ja tekeminen vuorovaikutukselle
- Henkilöbrändäykseen saattaa liittyä häpeää. Perisuomalainen piirre on, että olalta kuuluu se apinan kuiskinta, että mikä tuokin luulee olevansa. Yhteistyökumppanit eivät kuitenkaan tiedä, minkälaisen tyypin kanssa ovat tekemisissä, jos sitä ei näytä.
- Tiimissä tekemällä ja olemalla osana työyhteisöä kaikki oppivat.
